Voikukkasiirappi.

Voikukkasiirapin tekeminen on paljon luultua helpompaa.

Olen tehnyt voikukkasiirappia (Taraxacum officinale) muutaman vuoden välein viimeiset pari kolme vuosikymmentä, ja olen aina käyttänyt siihen kukkapohjasta tarkoin nypityt keltaiset osat ja vielä tarkistanut ettei kelta-valkoisten kukkien sekaan ole joutunut yhtään vihreää osaa.

Kunnes tänä keväänä yhdellä sähköpostilistalla sanottiin ettei sillä väliä, ei tule katkeraksi vaikkei voikukkia perkaisi laisinkaan.

Tuohan piti kokeilla, joten tänä vuonna tein voikukkasiirappia sekä kokonaisista kukinnoista (ilman varsia) että irti nypityistä keltaisista (ja valkoisista) kukista.

Kummatkin ovat erinomaisen makuisia.

Voikukkasiirappi on pähkinäinen, vaniljainen, pehmeä - ja tietenkin makea. Sillä ei ole minkäännäköistä käyttöä lääkeyrttinä, mutta se on sitä parempi hedelmäsalaatin seassa, jäätelön päällä, tai muuten makeuttajana.

Vuonna 1999 kirjoitin Suomen Luonto -lehteen siirapin teosta; vuodesta 2001 lähtien olen kuitenkin käyttänyt tehokkaampaa siirappiohjetta. Tässä se on:

Laita irrallisia voikukan kukintoja (tai irti nypittyjä kelta-valkoisia kukkia) kattilaan, peitä vedellä, anna kiehua 15-30 minuuttia. Siivilöi, huuhtele kattila, kaada neste takaisin ja anna veden haihtua muutaman tunnin ajan hellan alimmalla lämmöllä. Kun kyllästyt odottamiseen: mittaa 2 dl nestettä (pakasta loput 2 dl:n erissä - haluat kuitenkin voikukkasiirappia myöhemmin kesällä, kun tämä satsi on loppunut, ja voikukkien helppo keruuaika on pelkkä muisto vain), lisää siihen 450 g sokeria, kaada kattilaan ja lämmitä nestettä hämmentäen niin että sokeri sulaa. Älä kiehauta, ja jos sokerin sulaminen kestää kauan kannattaa nesteeseen lisätä 2-3 ruokalusikallista sokeroimatonta voikukkanestettä.

Kaada purkkiin, laita tiivistä kantta, laita nimilappu: "Voikukkasiirappi 27.5.2006". Herkkua!

Jos tämä siirappi sattuu jäämään jääkaapin nurkkaan se muuttuu vuosien varrella yhtä hunajaisemmaksi - sekä maultaan että väriltään ja koostumukseltaan.