Kumina (Carum carvi L.).

Tuntomerkit: Juuri kaksivuotinen; varsi haarainen, kalju, 0,30—0,60 m. korkea; lehdet kaksinkertaisen parijakoiset, hienojakoisilla lehdyköillä; kukat kukinnoissa varren ja oksain latvoissa; kukat pieniä, valkoisia tai punertavia; terälehtiä 5, heteitä 5, emiä 6; hedelmä ryytihajuinen ja -makuinen, muodostunut kahdesta, kypsyessä toisistaan irtaantuvasta, taivutetusta, yksisiemenisestä osasta; osahedelmäin saumaan päin olevat sivut litteitä sekä siellä varustetut matalalla, tasaisella ja vaaleanharmaalla harjanteella sekä selkäpuoleltaan 5 samallai-sella harjanteella; kukkimisaika kesä—elokuu.

Esiintyminen: yleinen Suomessa kuivilla niityillä, mäenrinteillä, ojanpientareilla j. n. e.

Viljelyksen tarkoitus: Kumina (Fructus carvi) tuotanto.

Viljelys: Tavallinen hedelmällinen, multava, kevyt savipelto soveltuu kuminan viljelykseen; perunat ja juurikasvit ovat sopivia esikasveja; juurikasvien korjuun jälkeen kamarakynnetään maa ja kuminan siemenet kylvetään lokakuussa riveihin, joiden väliä on 0,40—0,50 m. Taimet tulevat näkyviin toukokuussa ja harvennetaan kesäkuussa, niin että taimien väliä tulee 0,20—0,30 m.; usein kertautuva haraaminen välttämätön; keväällä kylvettyinä itävät siemenet noin puolentoista viikon kuluessa [Myöskin voidaan ensin kasvattaa kuminataimet puutarhapenkissä sekä sitten siirtää ne heinäkuussa tai vieläpä myöhemminkin pellolle.], korjuu toimitetaan heinäkuun alussa, jolloin useimmat hedelmät kypsyvät; varret leikataan ja sidotaan nippuihin, jotka ensin kuivatetaan ulkona ja sittemmin katosalla, jonka jälkeen siemenet helposti puidaan. Hehtaarilta voidaan saada n. 800 kg. siemeniä.

Ohjeita Lääkekasvien Viljelemiseen Suomessa, 1915, kirjoittanut Gösta Grotenfelt.