Villikaali (Hyoscyamus niger L.).
Tuntomerkit: Pahalta haiseva, hyvin myrkyllinen, tahmeakarvainen kasvi; juuri porkkanan muotoinen, haarainen, kaksivuotinen; varsi 0,30—1,00 m korkea; lehdet ympäröivät vartta, ovat enemmän tai vähemmän liuskaisia; kukat melkein varrettomia, samannepäin kääntyneitä, yksinään lehtikannoissa, latvaan päin muodostaen tähkäntapaisen kukkakeräymän; teriö suppilomainen kellomaisella, epämuotoisella 5-liuskaisella laiteella, likaisen keltainen tumman sinervillä suonilla; verhiö verkkosuoninen, maljamainen; heteitä 5, emiä 1; siemenkotelot avautuvat kannella, siemeniä lukuisasti kussakin hedelmässä, munuaismuotoisia, kovakuorisia, 1—1,5 mm pitkiä, harmahkoja ja pinnaltaan varustettuja verkkosuonilla ja kuopilla; kukkimisaika heinäkuussa.
Esiintyminen: Kasvaa villinä Etelä-Suomessa asutuilla seuduilla, kuten kyläteiden vierillä, pihamailla ja kirkkomailla.
Viljelyksen tarkoitus: Toisen vuoden varsia ympäröivien lehtien (Folium hyoscyami) saanti.
Viljelys: Menestyy kaikellaisella maalla; antaa suuria satoja hyvin lannoitetulla ja muokatulla maalla; ei pidä kovasta auringonpaisteesta; kylvetään rivittäin lokakuussa taikka aikaisin toukokuussa; keväällä kylvetyt siemenet itävät 4—5 viikossa; ensimäisenä vuonna kehittyvät ainoastaan juuriosat ja yksi lehtikiehkura, jonka rikkaruokot helposti tukahduttavat, ellei niitä tarmokkaasti hävitetä. Eräs tunnettu ruotsalainen lääkekasvien viljelijä, johtaja I. Henriksson (Dals-Rostock, Ruotsi) selittää viljelystapansa seuraavasti [I. Henriksson: Bolmörten, dess odling och drog. Tukholma, P. Palmqvistin kustantama. 1902. Hinta 25 äyriä.]: "Paraiten onnistuu viljelys, jos siemen kylvetään rivittäin lihavalla, kuohkealla maalla täytettyihin 3—5 dm syviin kylmälavoihin, joista taimet siirretään kesäkuussa tarkoitusta varten lapiolla käännettyyn ja haravoituun maahan noin 3 dm päähän toisistaan, taimet istutetaan maahan noin 3 dm päähän toisistaan, ja kastellaan runsaasti, mieluimmin likavedellä. Tämä työ tehdään paraiten iltapäivällä. Jos sää on kuiva, on kasteltava joka toinen tai joka kolmas päivä istuttamista seuraavana aikana sekä sittemmin kesän kuluessa, niin usein kuin tarpeellista on, jonka ohella rikkaruohot hävitetään. Näin hoidettuna on villikaali antanut 125 kg kuivia lehtiä aarilta, vastaten n. 617 kg vanhalta tynnyrinalalta, joka laskien 2,50 kruunun hinnan mukaan kilolta vastaa 31,25 ja 1,542,50 kruunua. Toisinaan tulee sato tuntuvasti suurempi, jotapaitsi erikoisen kauniista tavarasta voidaan saada vieläpä 3 kruunua kilolta."
Korjuu toimitetaan kuivan sään vallitessa heinä- ja elokuussa. Johtaja Henriksson esittää vasta mainitussa kirjasessa seuraavaa menettelyä: "Niinpiankuin varsi on 1—2 dm pitkä, ovat alimmat lehdet korjattavat, jonka jälkeen muut lehdet korjataan sitä mukaa kuin ne ovat täysin kehittyneet, niin että kun kasvi kukkii, kaikki varsilehdet ovat poimitut. Kerättäessä tartutaan lehtiin, yhteen kerrallaan, läheltä kantaa ja irroitetaan ne nopeasti nykäisemällä alaspäin, sekä pannaan niitä kokoon painamatta, koreihin t. m. s. Jos tällöin varotaan vahingoittamasta lehtikannoissa olevia varren aiheita, voidaan näistä korjata uusi lehtisato neljäätoista päivää myöhemmin. Jos kerääminen jätetään siksi, kunnes kasvi kukkii, kuten eräissä farmaseutisissa teoksissa suositellaan, menettävät ensin kehittyneet, s. o. alimmat lehdet vihreän värinsä, huolellisimmastakin hoidosta huolimatta kellastuvat ne ja apteekkarit eivät niistä välitä. Ainakin kolmas osa sadosta menee silloin hukkaan."
Mahdollisimman pian korjuun jälkeen asetetaan lehdet ohueeseen kerrokseen tarjottimelle, joka pidetään varjossa; myöskin voidaan ne ripustaa nyöriin. I. Henriksson käyttää seuraavaa menettelyä: "Heti keräämisen jälkeen, joka toimitetaan ainoastaan kuivan sään vallitessa ja aamulla, vasta kun kaste on kokonaan hävinnyt, asetetaan lehdet kuivumaan, levitettyinä yksinkertaiseen kerrokseen ullakon lattialle taikka vielä mieluummin, jos siihen on tilaisuutta, hyllyille ja lattialle tulisijalla varustettuun huoneeseen, jolloin suurimmat lehdet asetetaan ylimmille hyllyille. Vuorokauden kuluttua lisätään lämpöä lämmittämällä vähitellen 10 astetta vuorokaudessa, kunnes se kohoo 45°, korkeintaan 50° C. Tämä lämpö säilytetään, kunnes lehtivarret tuntuvat aivan kuivilta. Silloin tuuletetaan huone täydellisesti, jonka jälkeen lehdet varovaisesti kootaan, niin etteivät ne murene, ja säilytetään suurissa, sanomalehdillä sisältä verhotuissa laatikoissa, jotka tarkoin peitetään. Kuivatuksen aikana, jolloin lehtien paino vähenee 85/100, annetaan niiden olla ihan koskemattomina, jos kuivatushuone on lämmin, jotapaitsi sinne ei lasketa päivänvaloa."
Siemenviljelys. Lehtiä korjattaessa jätetään osa hyvin kehittyneitä taimia koskematta siemensatoa varten; tähän tarkoitukseen ei ole käytettävä heikkoja tai vahingoittuneita taimia, sillä silloin saattaa kanta tai laatu huonontua. Siemenet kypsyvät heinäkuussa, jolloin hedelmäin väri tulee harmahkoiksi. Korjatut hedelmät kuivatetaan joitakin päiviä ilmassa, jonka jälkeen siemenet niistä karistetaan säkeissä kepeillä. Siementen kauppahinta on n. 5 mk. kilolta. Niitä väärennetään usein sekottamalla niihin yksivuotisen villikaalin siemeniä.
Ohjeita Lääkekasvien Viljelemiseen Suomessa, 1915, kirjoittanut Gösta Grotenfelt.
