IV. Korjuu sekä tuotteiden käsittely ja säilytys.

Lääkekasvien korjuun täytyy ehdottomasti tapahtua kuivan sään vallitessa — koskekoonpa korjuu mitä kasviosaa tahansa. Tätä sääntöä noudattamalla vältetään suuria vahinkoja, sillä kasviosien jälkikuivuminen tapahtuu silloin paljoa helpommin ja paremmin. Kosteassa tapahtuneesta korjuusta on seurauksena homeen muodostuminen lehdille, oksiin, hedelmiin j. n. e., vieläpä voi näissä kasviosissa ruveta tapahtumaan niin vahingollisia käymisiä, että koko viljelyksen tulos voi joutua vaaranalaiseksi.

Myrkylliset kasvit ovat luonnollisesti korjattavat erikseen ja eri aikana kuin myrkyttömät.

Korjattaessa katsotaan, ettei korjattuihin tuotteisiin sekaannu vieraita aineita. Varsinkin on pidettävä huolta siitä, ettei rikkaruohoja ja vieraita yrttejä tai niiden osia tule mukaan; myöskin on huolellisesti vältettävä sienien ja hyönteisten vahingoittamia lehtiä.

Lehtiä, kukkia ja kokonaisia kasveja sekä hedelmiä korjataan koreihin, mutta ei milloinkaan pusseihin tai säkkeihin. Korjattaessa ovat erilaatuiset tuotteet lajiteltavat kukin erikseen.

Juurien ja juurakkojen korjuu toimitetaan tavallisesti keväällä, ennenkuin lehdet kehittyvät, mutta voi se myöskin tapahtua syksyllä, kun lehdet ovat lakastuneet.

Lehdet ja varret korjataan säännöllisesti jo kukkimisen alkaessa, kun kasvit ovat saavuttaneet kehityksensä huippukohdan. Jos on korjattava tuoksuvia lehtiä on välttämätöntä toimittaa korjuu kukkanuppujen alkaessa ilmestyä; myöhemmin menetiävät lehdet tuoksunsa.

Kukat ja kukkaosat korjataan kuivan sään vallitessa, niin pian kuin kukat ovat puhjenneet. Milloinkaan ei kannata korjata kuihtuneita kukkia tai kukanosia.

Hedelmät ja siemenet korjataan, kun ne ovat kypsät.

Sadon säilytys: Niin pian kun mahdollista ja aina samana päivänä kuin korjuu on toimitettu, tulee kerättyjen kasviosien säilytyksen alkaa. Jos ne saavat olla levällään pellolla taikka läjissä, vahingoittuvat ne usein ja likaantuvat tavalla tai toisella.

Kuivattaminen tapahtuu tavallisesti siten, että korjatut kasviosat levitetään ohuihin kerroksiin lakanalle, puutarjottimelle t. m. s. sekä säilytetään jollakin ilmavalla ja kuivalla paikalla, joka on suojattu tomulta ja auringolta. Ainakin pari kertaa vuorokaudessa sekotetaan niitä tai siirretään ja käännetään. Varsinkin lehdet ovat kuivatuksen aikana hyvin suojattavat auringolla, sillä muuten menettävät ne väriään ja aromiaan. Jos lehdet ovat hyviä meheviä, on kuivatuksessa käytettävä keinolämpöä, mutta on huomattava, ettei se saa olla kovin korkea. Väitetään, ettei tällaisia lehtiä saa kuivattaa 45° C. korkeammassa lämmössä ja että lämpö vain vähitellen saa kohota tähänkin määrään.

Kun kuivatetaan koko kasveja, levitetään ne ilmavan ullakon lattialle tai myöskin ripustetaan ne sinne pieniksi nipuiksi niputettuina.

Haihtuvia, tuoksuvia aineosia sisältävien kukkien tai terälehtien kuivattamisen tulee samaten tapahtua mahdollisimman nopeasti ja erittäin kuivassa ilmassa.

Hedelmiä ja siemeniä kuivatetaan ulkona taikka kuivassa ja ilmavassa paikassa. Jos ne ovat mehukkaita, on tavallisesti käytettävä keinotekoista kuivatusta.

Juuret ja juurakot puhdistetaan huolellisesti kastamatta niitä ja kuivatetaan sen jälkeen jossakin ilmavassa paikassa ja on niitä silloin usein hämmennettävä; myöskin käytetään kuivatuslaitoksia. Jos kuivatettavat juuret tai juurakot ovat hyvin reheviä, on tapana paloitella tai leikata niitä levyiksi sekä vasta sen jälkeen asettaa ne hyvin kuivaan ilmaan. Lämpö ei saa nousta yli 45° C.

Valmiin tavaran säilytys tapahtuu tavallisesti paraiten kuivalla, auringottomalla paikalla tai suljetuissa astioissa; tällaisissa on tuoksuvia kasviosia välttämättä säilytettävä.

Mitä tulee öljymäisiin siemeniin, on muistettava, että ne pitempiaikaisen säilytyksen aikana helposti saavat härskin maun.

Valmiin tavaran myynti on paras toimittaa mahdollisimman pian, sillä näiden, useinkin tilaaottavien ja arkojen kasvituotteiden säilyttäminen on monastikin kallista.

Ohjeita Lääkekasvien Viljelemiseen Suomessa, 1915, kirjoittanut Gösta Grotenfelt.