Kalmojuuri. — Kalmus.

(Acorus calamus. L.)

Löytyy Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa paikotellen jotenkin runsaasti. Kasvaa mieluummin seisovassa tai verkalleen virtaavassa vedessä mutapohjaisilla rannoilla, sekä soissa.

Kalmojuuren varsi on vihreä tasasoukka, melkein lehtimäinen, 60-100 sentimetrin pituinen, noin 10 sentimetrin pituinen tähkä näennäisesti varren sivussa. Juurakko on yli puoli metriä pitkä, noin 3 sentimetriä paksu.

Lääkkeeksi käytetään juurakkoa, joka sitä varten on otettava keväällä ennen kuin lehdet kasvavat, tai syksyllä lehtien lakastuttua, huuhdotaan puhtaaksi mullasta, puhdistetaan juuret ja lehtijätteet pois, mutta kuoria sitä ei saa, leikataan noin 10-15 sentimetrin pituisiin palasiin, jotka halaistaan ja kuivataan. Kalmojuuren juurakko on sisästä kauniin valkoinen ja vahvasti ryytimakuinen ja hajuinen. Näin kuivattuina ostetaan ne kernaasti apteekkiin.

Kotilääkkeenä on kalmojuuriteetä menestyksellä käytetty heikossa ruuansulatuksessa, sekä vatsankouristuksessa. Tupakoitsijoille, joiden on vaikea päästä tuosta lempipaheestaan on kalmojuuren pureminen varma apukeino. Useasti auttaa se myös hammastaudissa.

Tärkeimmät Kotimaiset Lääkekasvimme, 1913, toimittanut Fr. Virokannas.