Katinlieko. — Mattlummer. Riidenlieko. Keltalieko.

(Lycopodium clavatum. L.)

Löytyy kaikkialla maassamme, kasvaa havumetsissä ja kankailla.

Ne ovat aina vihreitä, pitkin maata luikertelevia kasvia, joiden varret voivat tulla kaksikin metriä pitkiksi. Itiöpesäkkeet ovat tähkissä, joita tavallisesti on parittain.

Lääketarkoituksiin käytetään kasvista itiöpöly, jota nimitetään kärpäsruudiksi(lycopodium) koska se ilmassa sytytettynä helposti leimahtaa tuleen.

Heinä- ja elokuulla, kun itiöpöly, alkaa valmistua kootaan tähät ja levitetään tiheän vaatteen päälle kuivamaan; karistamalla tai hieromalla kuivia tähkiä eroaa kärpäsruuti helposti ja puhdistetaan sihtaamalla ensin karkeamman, sitten hyvin hienon sihdin lävitse. Täten puhdistettua kärpäsruutia ostavat apteekit suuria määriä, myöskin valimoissa on sen käytäntö viime aikoina suuresti lisääntynyt.

Kotoisessa lääkityksessä on kärpäsruuti hyvin tärkeä, sillä sitä käytetään joko yksistään tai perunajauhoilla sekoitettuna, ihottumiin tai rohtumiin lapsille; voidaan myös käyttää makuuhaavoihin sekä yleensä kuivaavana jauheena.

Riidenlieko. — Reflummer

(Lycopodium annotinum. L.)

Sen leveneminen on sama kuin edellisenkin, josta se eroaa siinä, että tähät ovat yksinäisiä, ja perättömiä varren haarojen latvassa; tämänkin varsi voi kasvaa toista metriä pitkäksi.

Käytäntö on sama kuin edellisellä. Huomattava on kuitenkin että tähät toisinaan valmistuvat jo kesäkuulla.

Keltalieko. — Jämna.

(Lycopodium complanatum. L.)

Tämäkin lieko on sangen yleinen koko alueellamme, se rakastaa eniten kuivia metsiä ja kankaita. Varren haarat ovat litteitä ja pitkäperäisiä, tähkiä on tavallisesti useita (2-6).

Käytäntö sama kuin edellisillä, tähät valmistuvat heinä- ja elokuulla.

Tärkeimmät Kotimaiset Lääkekasvimme, 1913, toimittanut Fr. Virokannas.