Amanita muscaria Pers., Kärpässieni. ††

Botanical name: 

Agaricus muscarius L.
Amanitai (kr) on kaikkien »maasienten» nimi; musca (lat) = kärpänen.

Lakin tulipunaisella, joskus keltaisella tai ruskealla pinnalla on sientä nuorena suojanneen ulkoverhon jätteitä valkeina tai kellanvalkeina täplinä, jotka kuitenkin voivat pitemmän sateen vaikutuksesta huuhtoutua pois. Jäte sisäverhosta ympäröi kantaa lakin alla kalvosimen tapaisena, riippuvana renkaana. Havu- ja lehtimetsissä yleinen koko maassa. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Aasia, Pohjois-Amerikka, Etelä-Afrikka.

Myrkyllinen. Kärpässienessä on Schmiedebergin (1868) erottamaa muskarini -alkaloidia, erästä kemialliselta kokoomukseltaan vielä selittämätöntä muskaridinia ja erästä haihtuvaa myrkkyä sekä kolinia.

Päävaikutus on muskarinilla. Se vaikuttaa parasympaattisten hermojen päätteisiin kiihottavasti, aiheuttaen silmäteräin supistumista, useiden rauhaseritteiden lisääntymistä, ankaraa kouristuksen tapaista maha- ja suoliperistaltiikan kiihtyimistä, vaarallista keuhkoputkikouristusta (asthma nervosum), sydämentoiminnan hidastumista ja heikkenemistä sekä lopuksi kuoleman sydämen pysähtymiseen. Muskaridini saa aikaan henkistä kiihkotilaa ja silmäteräin laajenemista. Tuntematon, haihtuva myrkky, joka sienen kuivuessa häviää, vaikuttaa kärpäsiin tappavasti. Kolinilla on muskarinin kaltainen vaikutus, mutta heikompi. Kärpässienessä sitä on siksi vähän, että se on käytännöllisesti katsoen vaikutukseton.

Kärpässienen syönnistä näyttäytyvät myrkytysoireet ½—2 tunnin kuluttua yhtäkkiä ja ankarina. Niitä ovat huumauksen tapainen kiihtymys- ja sekaannustila, syljen erittyminen, kouristukset, hengenahdistus, nielukouristukset, jano, koliikki, mitä ankarin ripuli, silmäteräin laajennus (harvemmin supistuminen) ja kuolema näitä seuranneessa uupumistilassa 6—12 tunnin kuluttua.

Myrkytyksen hoidossa toimitetaan mahahuuhtelu ja annetaan ulostusaineita (risiniöljyä, — ei vahvasti ulostavia aineita!), eläinhiiltä, uhkaavassa sydämen pysähtymisessä atropinia tai virkistäviä aineita intrakardialisesti. Paranemistoiveet eivät ole vaikeissakaan myrkytyksissä epäsuotuisat.

Vaikkei keittäminenkään tee kärpässientä myrkyttömäksi, ovat myrkytystapaukset silti harvinaisia, sillä kärpässieni on jokaiselle sienenkerääjälle siksi tuttu, että sitä osataan karttaa.

Kärpässieni ei näytä olevan laajan levenemisalueensa kaikissa osissa yhtä myrkyllinen. Esim. Pohjois-Aasian kansat keräävät ja kuivaavat kärpässieniä, joista ne valmistavat päihdyttävää juomaa. Meillä käytetään maaseudulla sokerisiroitteisia, tuoreita sienenpalasia maidossa kärpästen surmaamiseen. Tähän viittaa jo sienen nimi.


Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.