Calla palustris L., Suovehka. †

Calla = vanha roomalaisten nimitys eri kasveille, kallos (kr) = kauneus; palustris (lat) = suossa kasvava.

Monivuotinen, 15—50 sm korkea, pitkä-, vahva- ja vihreäjuurakkoinen suokasvi. Lehdet pitkäruotiset, herttamaiset. Tähkälapakko paksu. Sen tyvessä sisäpuolelta valkea, noin 5 sm pitkä suojuslehti. Kukat kehättömät, 2-neuvoiset, tavallisesti 6-heteiset. Hedelmä punainen, monisiemeninen marja. VI. Korpimailla ja mutaisilla rannoilla; yleinen koko maassa. Levinneisyys: Eurooppa.

Myrkyllinen. Suovehkan kaikissa osissa, mutta ennen kaikkea juurakossa ja punaisissa marjoissa, on kemiallisesti tutkimatonta karvasainetta, joka aiheuttaa sisällisesti nautittuna suun tulehduksen kielen ja huulien sekä suun ja kurkun limakalvojen turvotessa, syljenerityksen, ylenantoa, pyörrytystä ja sydämen toiminnassa kiihtymistä ja epäsäännöllisyyttä.

Myrkyllisyys katoaa, jos juurakko kuivataan tai keitetään, jolloin sitä voidaan syödä, kuten on meilläkin tapahtunut nälkävuosina, sillä juurakossa on runsaasti tärkkelystä.

Myrkytyksen hoidossa toimitetaan maha- ja suolistohuuhtelu; annetaan eläinhiiltä, hätätilassa maitoa tai teetä. Lääketiede ei suovehkaa käytä.

Kansan keskuudessa sitä on käytetty sisällisenä rohtona käärmeenpuremissa.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.