Lichenes. Jäkälät.

Cetraria islandica (L.) Ach., Islanninjäkälä.

(Parmeliaceae.)
Lichen islandicus L.
Cetra (lat) = pieni nahkakilpi (itiömaljain muoto).

Sekovarsi 10 sm korkea, pensasmainen, nahkea, alaosassaan kapea, yläosassaan levenevä ja säännöttömästi liuskoit-tunut, reunoiltaan jäykkä- ja paksurip-sinen. Valopuoli kiiltävä, ruskehtava; varjopuoli vaalea. Itiömaljat kiiltävän-ruskeat, yksittäin tai parittain seko-varren liuskojen päissä. Kankailla j-n.e. koko maassa yleinen. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Aasia, Pohjois-Amerikka ja Etelänapamanner.

Islanninjäkälän sekovarressa on likeniniä (40 %), joka liukenee kiehuvaan veteen, isolikeniniä (10 %), joka liukenee kylmään veteen, karvasaineena cetrarinia eli cetrarihappoa (2—3 %), joka liukenee emäksiin, proto-cetrarihappoa, likesterinihappoa ja eetteristä öljyä (0,05 %).

Islanninjäkälä on ruoansulatusta edistävä, lievästi sitova ja ysköksiä poistava. Sitä on vanhoilta ajoilta asti annettu laihoille, ripulista kärsiville keuhkotautisille ja käytetty yleensäkin pitkällisessä ripulissa ja ruoansulatushäiriöissä sekä munuais- ja rakkotulehduksissa. Cetrarihappoa sinänsä on aikoinaan suositeltu lääkkeenä vuorokuumeeseen kini-nin asemesta.

Islanninjäkälällä ei rohdoksena, Lichen islandcus, ole nykyisin juuri lääketieteellistä käyttöä.

Kansan keskuudessa se kyllä on suosittu rinta- ja kurkkutaudeissa teenä sekä ripulissa hyytelönä, jollaiseksi jäkälä-keite jäähtyessään muodostuu. Annos 15—20 g päivittäin keitteenä (1:10—15). — Jäkälää on myös käytetty ravintona.

Islanninjäkälää voidaan kerätä rohdokseksi minä vuodenaikana hyvänsä. Ennen kuivattamista se puhdistetaan kaikista vieraista aineksista.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.