Convallaria majalis L., Lehmänkielo. †

Lilium convallium Tourn., Convallium majale Moench, Polygonatum majale All.
Convallaria < convallis (lat) = laakso ja leirio (kr) = lilja; majalis (lat) = toukokuulle kuuluva.

Monivuotinen, 15—25 sm korkea, juurakollinen, haaraton vanakasvi. Vanan tyvessä tavallisesti 2 tyveltään alalehtien suojaamaa, 10—20 sm pitkää, pitkäruotista, suikeaa, tupellista lehteä. Kukat valkeat, nuokkuvat, kellomaiset, yksipuolisessa tertussa, miellyttävätuoksuiset. Kehä 6-hampainen. Hedelmä kellanpunainen marja. Siemenet vaikeahkot. Juurakko ja marja karvaanmakuiset. V, VI. Lehdoissa, metsänlaiteilla, pientarilla j.n.e.; yleinen Etelä-Lappiin saakka. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Aasia, Pohjois-Amerikka.

Myrkyllinen. Kaikissa kielon osissa on konvallamarini- ja konvallarini-glykosideja.

Konvallamarini vaikuttaa sydämeen digitaliksen tavoin, mutta on kvantitativisesti vähemmän vaikuttavaa kuin Digitalis purpurean aktiviglykosidit ja kumuloi myös vähäisemmässä määrässä. Se imeytyy myös suhteellisen huonosti mahalaukusta ja suolistosta.—Konvallarini vaikuttaa ulostuttavasti ja munuaisia kiihottavasti, suurin annoksin myös sydämeen, mutta vain lamaannuttavasti.

Kuivatuista kukista valmistettu jauho saa aikaan aivastusta. Suljetussa huoneessa kukat aiheuttavat päänsärkyä ja päänraskautta.

Myrkytyksissä, joita voi sattua, kun nautitaan kielon punaisia marjoja tai lehtiä, ilmenee pahoinvointia, ylenantoa, ripulia, huumausta, pyörrytystä, kouristuksia, nopea ja epäsäännöllinen valtimo sekä äkkiheikentyminen (kollapsi). Kuolettava vaikutus voi olla mahdollinen, vaikkakaan kuolemantapauksia ei ole tiedossa.

Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto, annetaan parkkihappoa ja eläinhiiltä, opiaatteja ylenantoa ja ripulia vastaan, valtimon hidastuessa atropinia, äkkiheikentymisasteella virkistysaineita.

Lääketieteessä käytetään versoa, Herba convallariae, sydäntaudeissa pääasiallisesti tinktuurana. Varsinkin sen käyttö on yleistä Venäjällä (infuusina 10:170).

Muinoin vallinnut käsitys, että aivot olisivat rauhasia, jotka tyhjentävät eritteensä nenän kautta, on aiheuttanut nuhapulverien käytön. Luultiin, että kunnollinen aivastus, joka saa nenän vuotamaan, poistaa pian myös nuhan aiheuttaman päänsäryn ja painostavan tunteen otsasta. Aivastusten arveltiin myös poistavan limaa aivoista ja edistävän siten pään paranemista. Näihin saakka on noilta vanhoilta ajoilta säilynyt kielon kukista valmistetun nuhapulverin käyttö monessa maassa kansan keskuudessa. Lönnrotkin mainitsee kielon juurakkoa käytetyn aivastusaineeksi. Kansan keskuudessa on myös käytetty kielon kukkia hermoja vahvistavana ja lievästi virtsaneritystä kiihottavana aineena ja kukkien viinauutosta universalilääkkeenä päänsärkyyn, kielon juurakkoa ja marjoja taas kaatumataudissa.

Rohdokseksi tarkoitetut versot (maanpäälliset kasvinosat) kootaan kukkimisaikana ja kuivataan.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.