Cynoglossum officinale L., Koirankieli. (†)
Cynoglossum < ky on (kr) = koira ja glossa (kr) = kieli (lehdet molemmin puolin karheat kuin koiran kieli); officinalis < officina (lat) = apteekki.
Kaksivuotinen, 30—100 sm korkea, kankeavartinen, harmahtava, tiheäkarvainen ruoho. Juuri ruskea tai ruskeanharmaa, jopa 30 sm pitkä, 2 sm paksu, pituussuuntaan ryppyinen. Lehdet vuoroittaiset, suikeat, aaltomaiset, pehmeä-karvaiset. Kukat pienet, aluksi punaiset, lopulta tumman sinipunaiset. Teriö suppilomainen, nielu 5 kyhmyn sulkema. Sikiäin 4-kyhmyinen. Hedelmykset isot, puikeat, litteät, piikkiset. Kasvilla tuoreena epämiellyttävä haju. VI, VII. Kylissä, tienvierillä ja raunioissa Etelä-Suomessa; harvinainen. Levinneisyys: Eurooppa, Keski-Aasia, Poh-jois-Amerikka.
Kasvin versossa, juuressa ja siemenissä on cynoglossini-alkaloidia sekä glykoalkaloidia konsolidini, joka hydrolysoituu glykoosiksi ja konsolisini-alkaloidiksi. Lisäksi on varsinkin juuressa kolinia sekä runsaasti limaa, kumia ja parkkiaineita, samoin kuin lehdissäkin.
Cynoglossinin ei ole huomattu pysyväislämpöisiin eläimiin vaikuttavan sanottavasti suurempinakaan annoksina.—Konsolidini ja konsolisini taas aiheuttavat keskushermoston lamaantumista, konsolisinin ollessa kolme kertaa vaikuttavamman kuin konsolidini.
Suurempina annoksina voi koirankieli viimemaimttujen aineitten takia aiheuttaa myrkytyksen. Onpa ainakin yksi kuolemantapauskin tiedossa.
Koirankieli kuuluu rohdoksena mucilaginooseihin (ks. s. 77). Sen juurta, Radix cynoglossi, sekä versoa, Herba cynoglossi, on vanhoilta ajoilta asti käytetty keitteinä ripulissa ja haavalääkkeenä—mikä käyttö perustuu rohdoksen lima- ja parkkiainepitoisuuteen—sekä lisäksi tuskia lieventävänä niin hyvin sisällisesti kuin ulkonaisesti.
Kansan keskuudessa on koko kasvia käytetty lääkkeenä sisällisesti yskässä, sisäisissä verenvuodoissa, punataudissa [verensekainen ripuli, dysenteria] ja riisissä [d-vitamiinin puutostauti]; ulkonaisesti pitkällisissä ajoksissa [paise] ja päätäitten tuhoamiseen.—Hiirten on sanottu kaikkoavan niistä paikoista, joissa koirankielen lehtiä ja siemeniä säilytetään. Juuret kerätään rohdokseksi kasvin toisena kasvukautena.
Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.
