Guttiferae. Kuismakasvit.

Hypericum perforatum L., Läpikuisma.

Hypericum (kr) < hyper = yli ja eikon = kuvittelu (parannusvoimaa luultu erinomaiseksi); perforatum (lat) = reikäinen (lehtien läpikuultavat pisteet).

Monivuotinen, 30—60 sm korkea, hyvin haarainen ruoho. Varsi kalju, 2-särmäinen, täyteinen. Lehdet vastakkaiset, pitkulaisen puikeat, tylpät. Lehtilavassa tiheässä läpikuultavia pisteitä. Verhot suipot, nystykarvattomat; terät keltaiset; hetiö epäselvään 3-kuntainen. VII, VIII. Kuivilla mäenrinteillä ja kallioilla Etelä-Suomessa; jokseenkin yleinen. Levinneisyys: Eurooppa, Aasia.

Lehtilavan läpikuultavissa pisteissä on punaisen väristä, vahamaista, aromaattisen hajuista ja makuista eetteristä öljyä. Koko kasvissa on lisäksi parkkiaineita ja erästä karvasainetta.

Kasvin vaikutuksista tiedetään lääkeaineopillisesti verrattain vähän.

Rohdoksena käytetään versoa, Herba hyperici, pääasiallisesti kansan keskuudessa. Sisällisesti nautitaan kukista tai lehdistä valmistettua teetä sisäisiin verenvuotoihin, esim. keuhkotaudissa, samoin myös rakkokouristuksiin, keuhkoputki- ja mahakatarriin, kasvonhermosärkyyn, emän kouristusmaisiin liikkeisiin ja matolääkkeenä. Teen luullaan myös vaikuttavan parantavasti lapsiin, jotka kastelevat vuoteensa. Ulkonaisesti käytetään kasvia haavojen lääkintään. — Kukkia on käytetty myös värjäyksiin. Kukannuput antavat viinalle kauniin, punaisen värin.

Rohdokseksi kootaan lehdet ja juuri puhjenneet kukat, jotka kuivataan ulkosalla.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.