Pimpinella saxifraga L., Pukinjuuri.

Pimpinella (lat) < bis = kahteen kertaan ja pinnela = pikkusiipi (lehdet); saxifraga (lat) = kallionsärkijä.

Monivuotinen, 15—50 sm korkea putki. Lyhyestä juurakosta jatkuva juuri 10—20 sm pitkä, noin sormenpaksuinen, haaraton tai vähän haarautunut, ruskean—harmaankellahtava, ryppyinen, epätasainen ja sienimäisen maitoinen. Varsi liereä, hienouurteinen, kalju tai hienokarvainen. Aluslehdet päätepariset; lehdykät tavallisesti vain hammaslaitaiset, pitkänpyöreät tai puikeansoikeat, tylpähköt. Varsi harvalehtinen; ylempien lehtien lehdykät harvalukuiset, kapealiuskaiset. Kukat valkeat, kerrotuissa sarjoissa. Emä- ja pikkusarjat suojuksettomat. Terälehdet noin 1 mm pitkät. Hedelmä tuskin 2 mm pitkä, kalju, ruskea, palleroisen puikea. Korkeaselkäisissä hedelmyksissä matalia nauhamaisia suonia. VI, VII. Kuivilla paikoilla Etelä- ja Keski-Suomessa; yleinen. Levinneisyys: Eurooppa, Etu-Aasia.

Omituiselta, vuohipukilta haisevassa ja aromaattisen kirpeältä maistuvassa juuressa on eetteristä öljyä (0,4 %), kirpeänmakuista, typetöntä pimpinelliniä (0,5 %) ja saponinia.

Juurta, Radix pimpinellae, on ennen käytetty lääketieteessä, mutta nykyisin sitä käytetään vain miltei yksinomaan kansanlääkinnöissä, joissa se on ollut suosittu keitteenä, tinktuurana tai pulverina (0,3—1,5) alkavassa äänenkäheydessä, anginassa ja yskässä. Pimpinellatinktuuraa on käytetty myös kuukautisia ja virtsaneritystä kiihottavana, hiostavana ja mahaa vahvistavana rohtona; juuren mehua myös pitkällisiin, märkiviin haavoihin ulkonaisesti, ja juurta kylmänä teenä kurlaukseen kurkku- ja nielurisaintulehduksissa. Keskiajalla rohdos oli nimellä Pimpenele tai Pipinella myös kehuttua ruttolääkettä.—Juurta on käytetty lisäksi liköörien värjäämiseen sinisiksi, yskäkaramelleihin ja hammaspulvereihin.

Rohdokseksi tarkoitetut juuret kerätään joko keväällä tai syksyllä ja puhdistetaan huolellisesti pesemällä. Suuremmat juuret paloitellaan pitkittäin leikkaamalla. Juuret kuivataan ilmavassa paikassa.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.