Geum L. Kellukka. Kummer.

G. urbanum L. Kyläkellukka. (R98: kyläkellukka; nejlikrot.) -- Pehmytkarvainen; kukat pystyjä vastopuikeilla, harvoin verhoa pidemmillä terälehdillä, ilman näkyväisettä kynnettä; hedelmysten ota pidempi lyhytkarvaisia luotteja; aluslehdet isopäätöisesti parijakoisia, päätölehti tav. 3-liuskainen; varsilehdet 3-jakoisia, sahalaitaisia. -- ♃ 6, 7 kelt. k.
Pensastoissa (E.-Pe. Kv.) 1-1 ½ jalan pituinen.
Muist. -- Juuri ryytihajuinen, hiottava, vatsan vahvistava, käytettiin vilutauteja vasten, ja nautittiin ¼ luotia eräänsä 4 kertaa päivässä tois-päiväisessä, ja vähän enemmän kolmas-päiväisessä vilutaudissa. Samoin on sitä ennen käytetty vatsataudissa, veri- ja muissa juoksuissa, kouristuksissa, ähkyssä, hinkuyskässä. Juuri antaa myös hyvän maun kaljalle ja pidättää sen happanemasta.

G. intermedium Ehrh. Wälikellukka. (R98: Geum rivale x urbanum, G. x intermedium Ehrh.) -- Kukat nuokahtavia; terälehdet pyöreämäisellä lavalla, lyhyellä kynnellä; muuten k. ed. -- ♃ 6, 7 kelt. k.
Pensastoissa, harv. (T. St.) Edell. ja seuraavan lajin sekamuoto. tav. milloin toiseksi, milloin toiseksi niistä luettu.

G. rivale L. Arokellukka. (R98: ojakellukka; humleblomster.) -- Kukat nuokkuvia; terälehdet verhon pituisia pitkäveteisillä kynsillä; hedelmysten ota pitkäkarvaisten luottien pituinen; aluslehdet isopäätöisesti parijakoisia; varsilehdet 3-jakoisia. -- ♃ 5, 6.
Vetisillä niit. tav. (E.-L. Lv.) Kukat m. rippuvia, vastoherttaisilla, vaaleankeltaisilla, ruskeaviiruisilla terälehdillä. Välistä kasvavat verholiuskat isoiksi liuskahampaisiksi lehdiksi, joten myös terälehtien luku lisääntyy: G. hybridum Wulf.
Muist. -- Juurta käytettiin ennen kiinan asemesta vilutaudissa ja muissa k. ed.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.