Iris L. Kurenmiekka. Svärdslilja.

I. pseudacorus L. (R98: (kelta)kurjenmiekka; svärdslilja.) -- Kupuliuskat kaljuja, sisämäiset tasasoukkia, kaidempia ja lyhempiä kun luotit; lehdet litteitä, miekkamaisia. -- ♃ 6, 7 kelt. k.
Rannoissa (A.-K. St. S. Kv.) Kukat isoja, loistavia., lehdet tuuman levyisiä, noin varren pituisia.
Muist. -- Juurakko tuoreena karvas, tympeä ja ulostava vähemminki nautittuna. Annos 6-8 herneen vertaa. Kuivana kadottaa enimmän voimansa ja muuttuu hajahtavaksi. Hyödyttävä vilustus-yskässä, vesitaudissa. Sekoitetaan tav. raparperilla t. ulostin-suolalla. Taikka leikellään tuoretta juurakkoa lohkoiksi, pannaan viiniin tahi hyvään olueen, ja nautitaan siitä sekoa 1-2 ruokalusikallista tarpeen suhteen. Puserrus-mehua taidetaan myös antaa 40-50 tippaa. Alusta aina nautitaan vähemmin, sillä juurakko on kovin ulostavaa. -- Juurakosta keittämällä vihtrillin seassa saadaan kirjoitusmustetta, kukista viin-etikan kanssa keltaväriä, joka kumilla sekoitettuna kelpaa riittaustöihin.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.