Petasites Tourn. Ruttojuuri. Pestrot.

P. officinalis Mönch. Akan ruttojuuri. (R98: Petasites hybridus (L.) P. Gaertn., B.Mey. & Scherb. (P. officinalis Moench), etelänruttojuuri; pestrot, pestskråp.) -- Koppilo-harkko munanmoinen t. pitkulainen; kukkaistot säteettömiä; lehdet herttamaisia, mutkahtavia, epäsuurilla hampailla, pyöreähköillä kulmilla, alta harmaanhöyteisiä. -- ♃ 5 punert. k.
Vet. paik., ojain ja jokien rannoilla, harv. (A. T. St. U.) Vana noin korttelin pit.; lehdet kukkimisen jälkeen niinkin isoja, että kanat ja muut pienet elukat kokonaan ovat -niiden alla peitteessä. Haju tympeä; maku karvaamainen, ryytisekainen. -- P. vulgaris Desf., H. M. F. Tussilago petasites L.
Muist. -- Juurakkoa käytett. muinen luuvaloa, virmaa, mätähaavoja ja itseä ruttoaki vastaan. Sillä on vahvistava voima.

P. frigida Fr. Ukon ruttojuuri. (R98: Petasites frigidus (L.) Fr., pohjanruttojuuri; fjällskråp.) -- Koppilot yksikertaisena huiskilona, tav. lyhyillä säteillä; lehdet kolmikkomaisesti herttamaisia, mutkin liuskahampaisia, alta vaaleanharmaan-höyteisiä. -- ♃ 5, 6 rusk. k.
Tunt. tien., vet. pajustoissa (Sp. Kv. P. L. Lv.) 2-3-vaaksaisella vanalla, isoilla suomulehdillä, mustanpunaisilla kun kehtoki; lehdet syväpykeisiä. -- Tussilago L. Nardosma Cass.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.