Sorbus L. Pihlaja. Oxel, Rönn.

S. aucuparia L. Kotipihlaja. (R98: (koti)pihlaja; rönn.) -- Lehdet kokonaan parilehtisiä, sahalaitaisilla, alta kaljuilla t. hienohöyteillä lehdyköillä; kukat vähemmin tiheissä, m. tasalatvaisissa röyhyissä; hedelmä pitkulais-palleroinen. -- ☽ 5, 6 valk. k.
Vuorisissa mets., kylätien. tav. (E.-L. Lv.) Hedelmä punainen: Pihlajanmarja. -- Pyrus Gaertn.
Muist. -- Marjoja on ennen käytetty kivitaudissa ja vesi-ummessa: syötiin 10 t. useampi marja kerran kahdesti päivässä, pidempi aikaa.
Marjat, etenki vilunpanemat, antavat hyvästi paloviinaa, marjamehu siiteriä ja etikkaa. -- Sikoja taidetaan lihottaa pihlajan-marjoilla. Niillä pyydystetään myös laululintuja. Puu kasvattaa kauniita, varjoisia lehtokujia. Taidetaan ympätä. On lujaa, kelpaava kaikellaisiin puukalu-töihin.
Kasv. marjoista, lokakuussa varjopaikkoihin ja mustaan multaan kylvettyinä.

S. fennica Kalm. Suomen pihlaja. (R98: Sorbus hybrida L. (S. fennica (Kalm.) Fr.), suomenpihlaja; oxelrönn, finnoxel.) -- Lehdet puikeita-pitkulaisia, kannalta pariosaisia, päätä kohden ainoastaan liuskaisia, sahalaitaisia, alta vaalean-höyteitä; kukat ed. -- ☽ 5, 6 valk. k.
Niit., kyl. harv. (A. T.) Edellisen ja seur. vaiheinen, marjapuu. -- S. hybrida L., Hn.

S. scandica Fr. Ruotsin pihlaja. (R98: Sorbus intermedia (Ehrh.) Pers. (S. suecica (L.) Krok & Almq.), ruotsinpihlaja; oxel.) -- Lehdet puikean-pitkulaisia, pykä-liuskaisia, sahalaitaisia, alta höyteitä, vaaleanharmaita; kukat tiheässä huiskilossa. -- ☽ 6 valk. k.
Vuorimäissä, kylissä, harv. (T.) Hedelmä punainen, marjamainen. -- Crataegus aria a L. -R. Sv. Pyrus aria Sv. B.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.