Verbascum L. Tulikukka. Kungsljus.

V. thapsus L. Ukon tulikukka. (R98: ukontulikukka; kungsljus.) -- Lehdet pitkäjohteisia, nyhälaitaisia, ohuesti vanukkeisia, yliset suippoja; kukinto tiheä, tähkämäinen; teräliuskat soikeita; palhot valkean-höyteitä, 2 m. paljaat; kaikki ponnet yhtä suuria. -- ⚇ 7, 8 kelt. k.
Kuiv. paik. (E.-Pe. Kv.) 1-2 kyynärän pit. vahva, lehtijohteista kulmikas varsi; lehdet 2-3 tuuman levyisiä; kukat m. perättömiä, hyvälle hajahtavia. -- V. Schraderi Koch.
Muist. -- Kukat yskä- ja rinta-teeksi. Kukat ja lehdet keitteenä vatsa- ja ulkotaudin paranteeksi. Myös ulkonaisesti lievittäviksi hauteiksi ajoksille ja keitteenä kurkun huuhteeksi, lavemangeiksi. Hiirten ja rottain sanotaan karttavan niitä paikkoja, joissa tätä kasvia kuivaltaan säilytetään. Siemenet jauhettuna, maidon kanssa kokkareiksi tehtynä ja veteen viskattuna sanotaan huumaavan kalat, jotta taidetaan käsin ottaa.

V. nigrum L. Kissan tulikukka. (R98: tummatulikukka; mörkt kungsljus.) -- Lehdet herttasoikeita, alta harmaanlienteitä, johteettomia, yliset m. puikeita, ruodittomia, aliset ruodikkaita; kukkaryhmät harsuja; palhot punasinertävän-höyteitä; ponnet k. ed. -- ⚇ 7, 8 kelt. k.
Kuiv. paik. harv. (A. K. St.-S. Kv.) 1-2 kyyn. pituisella, kynänpaksuisella, liereällä varrella, kuivaessa mustuvalla höyteellä.
Muist. -- Käytettiin ennen lääkkeenä m. samoissa tiloissa kuin edellinenki.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.