Johdanto.
Useimmat niistä kasveista, joita viljellään lääkkeellisiin tarkoituksiin, ovat kotoisin maista, joiden ilmasto on lauhkeampi kuin meidän. Jos Suomessa tahdotaan kokeilla kysymyksessä olevien kasvien viljelystä, tulee sentakia muistaa, että näiden kasvien viljelyksen pohjoisraja kulkee meillä ja että tämä pohjoisraja sitäpaitsi useimmille näille kasveille kulkee jo maamme eteläosassa. Kaiken tämän johdosta ei pidä asettaa liian suuria toiveita lääkekasvien tulevan viljelyksen varmuuteen ja kannattavaisuuteen meillä. Toisaalta voitanee kuitenkaan tuskin sanoa, että Etelä-Suomen ilmasto panisi voittamattomia esteitä useiden erilaisten lääkekasvien kannattavalle viljelykselle. Järjestelmällisesti tehtyjä viljelyskokeita ei näillä kasveilla tietääkseni Suomessa ole ensinkään suoritettu, ja ennenkuin sellaisia on tehty, ei luonnollisesti voida varmuudella lausua mitään toivehikkaita väitteitä tämän, viljelyksen soveltuvaisuudesta maassamme. Julkaistavina olevien ohjeiden suoranainen tarkoitus on kehottaa harrastuneita henkilöitä tekemään järjestelmällisiä viljelyskokeita erinäisillä lääkekasveilla. Niin paljon kokemusta kysymyksessä olevalla alalla on kuitenkin jo nyt olemassa, ettei tarvitse epäillä useita tällaisia kasveja voitavan meillä viljellä, mutta sensijaan tiedämme hyvin vähän tällaisen viljelyksen kannattavaisuudesta, yhtä vähän tiedämme myöskin, minkälaisia Suomessa viljellyt lääkekasvit ovat niiden sisältämien lääkkeettisesti vaikuttavien aineiden laatuun ja määrään nähden. Jotta tässä suhteessa saataisiin varmoja tietoja, tarvitaan niin hyvin järjestelmällisiä kvalitatiivisia tutkimuksia kuin myöskin taloudellista selvittelyä antavia viljelyskokeita, joiden satoja alan ammattimiehet tutkivat laadulleen ja määrälleen.
Tämä kirjanen kääntyy sentakia etusijassa maamme farmasiakuntaan kuuluvien henkilöiden puoleen toivossa, että he ensi kädessä tahtoisivat ottaa tämän maallemme tärkeän viljelyksen hoimiinsa. Heille pitäisi tosiaankin oleman kunnianasia apteekeissa ja rohdoskaupoissa, mikäli mahdollista, pitää kaupan kotimaisia tuotteita, luonnollisesti sillä edellytyksellä, että ne taloudellisessa ja käytännöllisessä suhteessa kestävät kilpailun ulkomaisten tavarain kanssa. Epäilemättä olisi tärkeätä, että maamme farmasiakunnan keskuudesta kehittyisi niin hyvin lääkekasvien viljelyksen kuin tarkastuksen erikoistuntijoita.
Toivottavaa on kuitenkin, että myöskin maamme puutarhanviljelijäin ja maanviljelijäin keskuudessa on harrastusta näiden kasvien viljelykseen. Puutarhanviljelijäin ei tule vetäytyä uhraamasta aikaa, työtä ja pienempää maa-alaa lääkekasvien viljelykselle ja hoidolle. Maaseudun maamiehille tai emännille, jotka kasvattavat ja hoitavat puutarha- ynnä muita talouskasvejaan, pitäisi tosiaankin olla mielenkiintoista laajentaa viljelyksensä käsittämään myöskin vähäsen lääkekasveja. Täten tulisi meikäläiseen puutarha viljelykseen sisältymään uusi ja monipuolinen tehtävä, ja henkilö, joka rakastaa kasveja ja kasviviljelystä olisi tilaisuudessa tutustumaan uuteen ryhmään "Floran lapsia".
Oikeastaan ei lääke- ja apteekkikasvien viljelys ole Suomessa suinkaan mitään uutta, sillä niitä viljeltiin meillä jo 1600-luvulla. Siinä kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka Elias Tillandz (* 1640, † 1693: nimitetty lääketieteen professoriksi Turun akatemiaan 1670) sai aikaan Turkuun, oli viljeltävä "lääkkeiksi kelpaavia juuria". Ja tuona merkittävänä taloudellisena aikakautena 1700-luvulla viljeltiin lääkekasveja Turun akatemiaan kuuluvissa kasvitarhoissa. Varsinkin professori P. Kalmin (* 1716, † 1779) ja P. A. Gaddin (* 1727, † 1797) johdolla. 1700-luvulla viljeli tämän ohella moni apteekkari puutarhoissaan lääkekasveja. Tällaisesta viljelyksestä ovat tunnettuja esim. apteekkarit Jonas Synnerberg (sai apteekkioikeudet Turussa 1723), Lars Henrik von Mell (sai apteekkioikeudet Turussa 1757) ja Johan Jacob Lydeman (apteekkari Turussa 1763) sekä apteekkarit Stengrund Porissa, Borgström Porvoossa ja Julin Oulussa.
Vuonna 1773 julkaisi talousopin ja luonnontiedon professori Turussa Carl Niclas Hellenius (aateloituna von Hellens. * 1745, † 1820) akateemisen väitöskirjan: "Förteckning på finska medicinala växter".
Meidän päivinämme ei kasvisrohdoksilla suinkaan enään ole lääkeopillisessa käytännössä samaa valtavaa asemaa, kuin ennen, jolloin luonnonrohdoksia, kotilääkkeitä ja puoskaroitsijain salaisia aineita yleisesti käytettiin. Tässä suhteessa tapahtunut muutos ei johdu ainoastaan sivistyksen kohoamisesta ja luottamuksen lisääntymisestä uudenaikaiseen lääketieteeseen, vaan pääasiallisesti siitä, että on ruvettu käyttämään puhtaasti kemiallisia lääkeaineita. Nykyään voimassa olevassa farmakopiassa on mainittuna verrattain harvoja kasvisrohdoksia. Useita siinä kuitenkin vielä on ja tulevat ne varmaankin vielä kauvan siinä säilymään.
Osaa nykyisistä lääkekasveistamme on pidettävä myrkkykasveina, seikka, minkä viljelijän ja kerääjän tarkoin tulee ottaa huomioon. Lääkärin käsissä ja sopivissa määrin käytettyinä voivat näistä myrkkykasveista saadut rohdokset olla erinomaisia lääkkeellisiä välineitä.
Lääkekasvien viljelystä ja näiden kasvien tai kasviosien keräämistä harjoitetaan suurissa sivistysmaissa monastikin suuressa määrin, ja ovat täten saadut tuotteet monasti tärkeitä vientitavaroitakin. Englannissa, Ranskassa ja Saksassa pidetään tällaista viljelystä ja keräämistä erittäin tuottavana, silloinkuioii viljellään tai kerätään vain joitakuita kasvilajeja, sillä tällaista erikoistyötä voidaan harjottaa hyvin intensiivisesti ja järjestää erittäin tarkoituksenmukaisesti.
Suomessa on lääkekasvien viljelys ja kerääminen nykyään hyvin vähäistä, vaikkakin maamme rajain sisässä kyllä on tilaisuutta rohdosaineksien hankintaan suuressakin määrin. Sen sijaan tuotamme ulkomailta suuret määrät tällaisia tavaroita, vieläpä sellaistenkin kasvien tuotteita, jotka yleisesti kasvavat meillä ja joista saadaan täysin hyviä rohdoksia.
Ohjeita Lääkekasvien Viljelemiseen Suomessa, 1915, kirjoittanut Gösta Grotenfelt.
