Metsän alwejuuri (Polystichum filix mas. L.)
Aina wiimeisiin aikoihin asti on tästä kaswista walmistettua lääkettä tuotu ulkomailta. Nyt on kuitenkin samaa lääkettä ruwettu meidänkin maassamme suuremmassa määrässä walmistamaan, jotenka tämä, maamme yleisimpiä sanajalkaisia on päässyt hyödylliseen käytäntöön. -- Se kaswaa mieluimmin siimeisissä lehdoissa ja metsissä sekä kosteanpuoleisilla rinteillä; sen lehdet owat täysikaswuisina noin 40-100 senttimetrin korkuiset ja muodostawat kauniin pensasmoisen ryhmän.
Metsän alwejuuren eroittaminen toisista samannäköisistä sanajalkaisista on tottumattomalle sangen waikea. Sentähden onkon hywin luultawaa, että alwejuuria kerätessä toisten lääkeiksi kelpaamattomien sanajalkaisten juuria ymmärtämättömyydestä on otettu mukaan. Warsinkin kaksi lajia: Korwen alwejuuri (Polystichum spinulosum Retz.) ja Metsäinen hiirenporras (Asplenium filix femina L.) wiettelewät kerääjän oikealta tieltä. Jos kuitenkin pitää kahta tunnusmerkkiä silmällä, niin tottuu wähitellen eroittamaan oikean alwejuuren toisista samannäköisistä. Kun tarkastaa sanajalkaisia huomaa lehtien takapuolet täynnä pieniä täpliä. Nämä owat itiöpesäkkeitä, jotka owat kokoontuneet säännöllisesti järjestettyihin ryhmiin. Toisilla owat itiöpesäkeryhmät pyöreitä, toisilla soikeita tahi wiiwamaisia, toisilla katesuomun peittäminä, toisilla taas ilman katesuomua. Metsän alwejuuri ja Korwen alwejuuri eroawat Metsäisestä hiirenportaasta siten, että niillä on itiöpesäkeryhmät munuamaisen katteen alla riwissä kummallakin puolella lehtiliuskan keskijuonta. Mets. hiirenportaalla owat itiöpesäkeryhmät sitä wastoin wiiwamaisia, joita nuorempana peittää niiden toisessa laidassa olewa katesuomu.
Molemmat edellä mainitut alwejuuri-lajit eroawat toisistaan lehtien muodossa ja jakoisuudessa pääasiallisesti siinä, että Metsän alwejuurella on lehtilaita nyhälaitainen, jota wastoin Korwen alwejuuren lehdet owat useampaan kertaan jaetut ja liuskojen laidat teräwillä tai otakärikisillä hampailla warustetut. Sitä paitsi on tämän, samoinkuin Mets. hiirenportaan juurakko ylimalkaan heikompi kuin Metsän alwejuuren.
Alwejuuresta tulewat ainoastaan maanpinnassa olweat osat käytäntöön. Lopulla syyskuuta tai alussa lokakuuta kerätään siitä juurakko, joka täysikaswuisena on noin 10-30 sentm. pituinen sekä 2-5 sentm. paksuinen, sekä noin 2-4 sentm. pituudelta alin osa lehtien ruotia, jotka kaarewina lähtewät kaswamaan juurakon alapuolelta ja kumpaisestakin syrjästä.
Hienot juuret ja suomut, jotka runsaasti ympäröiwät juurakkoa ja lehtiruotia, karsitaan pois ja talteen otetut kaswiosat myydään tuoreina apteekkeihin, joissa ne sitten kuiwataan.
Terweenä on alwejuuri sisältä waaleanwihreä, sillä on omituisen wastenmielinen haju ja äytelä, kitkerä maku. Lakastuneet, ruskean tai muun wäriset juurakot ja lehtiruodit eiwät kelpaa myytäwiksi.
Alwejuuria ei säilytetä apteekeissa wuotta kauemmin, jonka wuoksi niitä ostetaan sinne joka syksy.
Maksetaan 1 mk. kilolta.
Neuwoja Lääkekaswien kokoojille, 1898, kirjoittanut Karl Th. Hällström.
