Kalmojuuri (Acorus Calamus L.)

Kalmojuuri on ainoastaan Uudellamaalla ja etelä Hämeessä, runsaasti myöskin Turun puolella kaswawa korkea suo- eli rantakaswi. Se kaswaa mutapohjaisten jokien ja järvien, ylimalkaan werkalleen juoksewien tai seisowien wesien rannoiolla. Sen warsi on melkein lehtimäinen, noin 1,0 - 1,25 metrin korkuinen ja paksulapakkoinen, sormenpituisten, wihreänkeltaisten kukkien muodostama tähkä näennäisesti warren siwusta. Juurakko, joka tästä kaswista käytetään on usein enemmän kuin ½ metrin pituinen ja runsaasti sormenwahwuinen, sisältä lumiwalkoinen, päältäpäin waalean punertawa, wäkewän ryytimakuinen.

Juurakko on otettawa aikaisin kewäällä ennen lehtien puhkeamista, tai myöhään syksyllä, huuhdottawa sekä hienot juuret ja warren tyngät leikattawat pois -- juurta ei kuitenkaan saa kuoria. Näin puhdistettu juurakko on leikattawa noin sormen pituisiin palasiin ja nämä halaistawat kahtia sekä warowasti kuiwattawat. Kuiwattua saa juurakko woimallisen ryytihajun ja samalla kitkerän ma'un.

Samanlainen juurakko kun Kalmojuurella on Kurjenmiekalla (Iris pseudacorus. L.), joka on iso- ja keltakukkainen, korkea liljakaswi miekkamaisilla lehdillä. Kun molemmant kaswawat samanlaisilla paikoilla, wieläpä wälistä aiwan wierettäin, niin woi helposti Kalmojuurta kerätessä tämän juurakko tulla mukaan otetuksi. Kurjenmiekan juurakon eroittaa kuitenkin siitä, että se on sisältä ruskean punainen, hajuton ja karwasmakuinen. Se on lääkkeeksi kelpaamaton.

Maksetaan 80 penniä kilolta.

Neuwoja Lääkekaswien kokoojille, 1898, kirjoittanut Karl Th. Hällström.