Geraniaceae. Kurjenpolvikasvit.

Geranium robertianum L., Haiseva kurjenpolvi.

Kasvin kaikissa osissa, etenkin juuressa, on erästä karvasainetta, geraninia, jota ei ole lähemmin tutkittu.

Ennen pidettiin rohdoksena kasvin versoa nimellä Herba rupertii, jota käytettiin ripuliin, vatsasairauksiin ja verenvuotoihin sekä ulkonaisesti haavojen ja turpoamain hoitoon.

Kansanlääkkeenä on haisevalla kurjenpolvella ollut laaja käyttö. Ulkonaisesti käytetään muserrettua kasvia haavoihin ja vaikeasti paraneviin, yksinpä syöpäajoksiinkin [paise]; rinnoilla pidettynä sen samoin kuin kasvista valmistetun teen nauttimisenkin pitäisi tyrehdyttää maidoneritys lapsen vieroittamisen jälkeen. Kasvin keitettä on myös käytetty sisällisesti ripuliin, verivirtsaisuuteen, pitkälliseen keuhkoputkikatarriin, kivitautiin [esim. sappi- tai munuaiskiviä], verenvuotoihin ja vilutautiin [malaria]. Seinien voitelun kasvin keitteellä sanotaan karkoittavan luteet.

Geranium pratense L., Niittykurjenpolvi.
Geranium sanguineum L., Punainen kurjenpolvi.

Näillä lajeilla on kansan keskuudessa sama lääkinnällinen käyttö kuin haisevalla kurjenpolvellakin, joskin tämä on ollut suosituin kai jo vähemmän miellyttävän hajunsa takia.

Erodium cicutarium L'Hér., Kurjennokka.

Kurjennokan versosta, Herba erodii cicutarii, valmistettu uutos, Extractum erodii cicutarii aquos. spiss., on voimakkaasti verenvuotoa tyrehdyttävä aine. Annos 0,15—0,3 g joka toinen tunti vesiliuoksena.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.