Helvella esculenta Pers., Korvasieni. ††

(Helvellaceae.)
Gyromitra esculenta Fr.
Helvella sanasta helvus (lat) = kellanpunainen; esculenta (lat) = syötävä.

Keväällä kehittyvä itiöemä on epäsäännöllisesti pallomainen, ontto, ruskea, pinnaltaan epäsäännöllisesti poimuttunut, 2—8 sm korkea. V. Hiekkaisilla petäjikkökankailla Etelä-Suomessa. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Amerikka.

Myrkyllinen. Korvasieni kuuluu niihin herkullisiin, syötäviin sieniin, jotka on ennen nauttimista keitettävä. Sienessä oleva myrkyllinen, verenpunaa liuottava (hemolyysi) he lv eli ah ap p o liukenee veteen, kun sientä kiehautetaan muutamia — 5 — minuutteja (keittovesi on myrkyllistä); kun taasen sieni kuivataan huolellisesti, hajaantuu helvellahappo ja tulee tehottomaksi. Lisäksi on sienessä erästä lähemmin tuntematonta, hiussuonia ja hermostoa vahingoittavaa myrkkyä.

Tuoreet korvasienet tai myrkkypitoinen sienten keittovesi tuottavat 1—4 tunnin kuluttua niiden nauttimisesta myrkytysoireita, joissa esiintyy pahoinvointia, ylenantoa, lievä ripuli, mahakipuja, silmäteräin laajennus, keltatautia, maksan ja pernan paisuminen, munuaishäiriöitä sekä vaikeissa myrkytyksissä kouristuksia, lamaantumista ja horros (kooma); kuolema kohtaa 1—2 päivän kuluttua.

Myrkytyksen hoidossa toimitetaan mahahuuhtelu ja annetaan karvasvettä, eläinhiiltä, maha- ja suolistohäiriöissä limapitoisia aineita, uzaraa, aneenvaihtohäiriöissä insulinia ja rypälesokeria suun kautta tai laskimonsisäisesti; tarvittaessa virkistysaineita. Paranemistoiveet ovat yleensä hyvät, vieläpä horrosasteelta.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.