Ledum palustre L., Suopursu. †
Ledum < ledos (kr) = puku, villa-aine (huopamaiset karvat);
palustre (lat) = soinen (suolla kasvava).
50—100 sm korkea, huumaavanhajuinen, karvaan-, kamferinmakuinen varpu. Jonkun verran haarainen varsi haaroissaan ruosteenvärinen, vanukekarvainen. Lehdet 2—4 sm pitkät, nahkeat, talvehtivat, vuoroittaiset, lyhytruotiset, tasasoukat, reunoistaan taakäänteiset, alapinnaltaan ruosteenruskeavanukkeiset. Kukat huiskilossa; teriö eriteräinen, valkea. Hedelmä ruskeankeltainen, 5-lokeroinen, liiteluomainen kota. VI, VII. Rämeillä, pohjoisessa myös kankailla; yleinen koko maassa. Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Aasia, Pohjois-Amerikka.
Myrkyllinen. Kasville antaa, varsinkin kukkimisaikana, voimakkaan, huumaavan hajun ja omituisen, hiukan karvaan maun kaikissa kasvinosissa esiintyvä eetterinen öljy (1—2 %), jossa on ledumkamferia. Sitäpaitsi on kasvissa glykosidista karvasainetta erikolini ja glykosidia arbutini.
Suopursun tehokkaana osana tulee kysymykseen eetterinen öljy ja sen ledumkamferi, joka vaikuttaa paikallisesti ärsyttäen sekä imeytymisen jälkeen keskushermostoon ensin kiihottavasti ja sitten lamaannuttavasta saaden aikaan mielen kuohahtelua ja sitten masentuneen, tavattoman tuskaisen mielialan.—Erikolinin ja arbutinin vaikutuksista oli puhe edellisen kasvin yhteydessä.
Suopursua sikiönlähdetykseen käytettäessä on sattunut myrkytystapauksia, joissa esiintyy mahalaukun ja suoliston sekä virtsa- ja sukuelinten ärsytystä, hikoilua (hiki pahalle haisevaa) ja kylmänväreitä, pahoinvointia, kipuja lihaksissa ja nivelissä, sydänkohtauksia, päänsärkyä, huimausta, yskäkohtauksia ja verta ysköksissä, huumausta, kouristuksia ja äkkiheikentyminen (kollapsi).
Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto, annetaan hiostavia lääkkeitä myrkyn ruumiista erittymisen edistämiseksi ihon kautta sekä limapitoisia aineita (ei rasvaa eikä alkoholia); kouristuksiin varovaisin annoksin kloraalihydraattia; verenkierron ja hengityksen heikentyessä virkistäviä aineita; munuaisvaurioita vastaan runsaasti juotavaa.
Rohdoksena on käytetty kukkivaa vuosiversoa tuskin puhjenneine kukkineen nimellä Herba ledi palustris virtsaneritystä kiihottavana ja hiostavana aineena.
Kansan keskuudessa on suopursun lehti- ja kukkakeitettä käytetty jo vanhoilta ajoilta sisällisesti rohtumissa, ripulissa, punataudissa [verensekainen ripuli, dysenteria], hinkuyskässä, reumatismissa ja sikiönlähdetysaineena; ulkonaisesti kääreihin ja kylpyihin ihosairauksissa, reumatismissa ja kihdissä.—Kasvin keitevettä sekä kuivattujen oksien ja lehtien jauhetta on myös käytetty karkoittamaan syöpäläisiä kotieläimistä, luteita vuoteista ja koita asunnoista. Lehtiä on lisäksi väärinkäytetty oluen valmistuksessa oluen huumaavan vaikutuksen kohottamiseksi.
Rohdokseksi kerätään lehtiä ja vuosikasvaimia juuri ennen kukkimista. Ne kuivataan huolellisesti varjoisassa paikassa, jolloin ne menettävät noin puolet painostaan.
Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.
