Malvaceae. Malvakasvit.

Malva silvestris L., Metsämalva.
Malva neglecta Wallr., Katinjuustomalva.

Malva vulgaris Fries.

Leveälehtisiä ruohoja. Lehdet ympärykseltään munuaiset. Lisäverhiö erilehtinen, 3-lehtinen; lisäverhiön lehdet kapean puikeat tai suikeat. Kukat isot, monadelfiset; emilehdet kiehkurassa kukkapohjuksen ympärillä. Lohkohedelmä hyvin matala.

Teofrastos käytti nimenä malaksa, josta nimi Malva johtuu (malaksos = limainen). Kaikissa kasvinosissa, mutta erittäinkin lehdissä ja kukissa, on runsaasti limaa ja lisäksi jonkun verran parkkiaineita.

Liman merkityksestä lääkkeenä katso kämmekkäkasveja s. 76.

Limapitoisena rohdoksena on malvain lehtiä ja nuoria kukkasilmuja käytetty jo vanhoilta ajoilta ja käytetään—samoin kuin kansan keskuudessa—lääketieteessä vieläkin: metsämalvan ja katinjuustomalvan lehtiä nimellä Folia malvae, ja metsämalvan kukkia nimellä Flores malvae. Sisällisesti niitä käytetään varsinkin maha- ja suolikatarreissa (infuusina tai dekoktina 1:5—10 ja teesekoituksina), kansan keskuudessa myös puna- ja kivitaudeissa [esim. sappi- tai munuaiskiviä]; ulkonaisesti keitteenä kurlaukseen ja haavalääkkeenä sekä silmäluomien tulehduksissa.

Aineisiinsa nähden ovat muut Malva-lajimme edellämainittujen kaltaisia.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.