Melilotus officinalis Desr., Rohtomesikkä.
Melilotus arvensis Wallr., Melilotus petitpierreanus Willd.
Melilotus altissimus Thuill., Korkea mesikkä.
Melilotus officinalis Willd., Melilotus macrorrhizus Koch.
Melilotus (kr) < meli = hunaja ja lotos = apila (mehiläiset vierailevat ahkerasti kukissa); officinalis < officina (lat) = apteekki; altissimus (lat) = hyvin korkea.
Kaksivuotisia, pienikukkaisia, hoikkaterttuisia, hyvätuoksuisia ruohoja. Lehdet 3-sormiset; lehdykät nirhalaitaiset, keskimmäinen lehdykkä pitkäruotinen. Kukat nuokkuvat, keltaiset. Edellisen venho muita terälehtiä lyhyempi; palko 3 mm pitkä, kalju, tylppä, otapäinen, kellan-vihreänruskea. Jälkimmäisellä kukat isommat kuin edellisellä; terälehdet tasapitkät; palko 6 mm pitkä, lyhytkarvainen, suippo, lopulta musta. VII, VIII. Tienvierillä, pihoilla lastauspaikoilla j.n.e. Levinneisyys: Eurooppa, Länsi-Aasia.
Mesikkäin versoissa on kumarinia, melilotinia,kumarinimelilotaattia, kumarihappoa ja meliloottihappoa (hydrokumarihappoa).
Kumarini aiheuttaa pienissä määrissä otettuna päänsärkyä. Särky voi johtua jo haihtuvan kumarinin hengittämisestäkin, kun esim. nukutaan heinissä, joissa on mesiköitä (ks. Anthoxanthum odoratum). Vasta suuremmat, 4 g annokset, saavat aikaan myrkytysoireita, joita ovat pahoinvointi, ylenanto, pyörrytyskohtaukset ja uneliaisuus. Vieläkin suuremmat annokset tuottavat horroksen, keskushermoston lamaantumisen ja kuoleman hengityselinten lamaannukseen, kuten kuolettavissa myrkytyksissä on havaittu hevosilla.
Jo Plinius ja Dioskorides mainitsevat mesiköillä useita parantavia ominaisuuksia, ja arabialaiset viljelivät niitä Espanjassa. Nykyisin käytetään yllämainittujen mesikkälajien versoja rohdoksena, Herba meliloti, meliloottilaastarin ja -salvojen valmistukseen lääkkeiden maun tai hajun parantamiseksi sekä kiihottavana aineena.
Kansan keskuudessa kasveja käytetään teenä pitkälliseen keuhkoputkikatarriin. — Kumarinia käytetään myös hajuvesiteollisuudessa, jodoformin hajun miedontajana, virvoitusjuomiin ja hyönteisten hävittämiseen.
Mesiköistä kootaan rohdokseksi kukkimisaikana varren puutumattomat haarat lehtineen ja kukkineen. Ne kuivataan ohkaisiin kerroksiin levitettyinä ilmavalla paikalla.
Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.
