Salicaceae. Pajukasvit.
Pajujen kuoria on käytetty jo kauan rohdoksena. Varemmin ne olivat kiinankuoren huomattavia kilpailijoita, mutta nykyisin niitä ei lääketieteessä käytetä.
Meikäläisistä pajulajeista on käytetty seuraavien kuorta:
Salix pentandra L., Halava,
Salix fragilis L., Salava, piilipuu,
Salix viminalis L., Koripaju,
Salix caprea L., Raita.
Pajujen kuoressa, Cortex salicis, on kitkerää glykosidia salisinia, jota on myös vähäisessä määrin lehdissä ja kukissakin, sekä parkkiaineita. Halavan kuoressa on salisinia 3—4 %, salavan kuoressa 1—3 %. Salisini hajaantuu fermenttien (emulsinin ja ptyalinin) vaikutuksesta samoin kuin laimeilla hapoilla keitettäessä glykoosiksi ja saligeniniksi, josta saadaan oksidoimalla salisylialdehydiä ja edelleen salisylihappoa.
Salisinilla on salisylihapon kaltainen vaikutus, joskin miedompi. Salisylihapon päävaikutukset ovat: kuumetta vastustava vaikutus yleensä ja erikoisesti vaikutus nivelreumatismissa ja vilutaudissa [malaria] taudin syihin; kivuntunnottomaksi tekevä, reumatismia vastustava (analgeettis-antireumaattinen) vaikutus ja antiseptinen vaikutus rakkotulehduksessa.
Ennen käytettiin salisinia sisällisesti 0,3—1—6 gramman ja suurempinakin kerta-annoksina kuumeessa; vilutaudissa [malaria] 4—12 g kuumeen väliajoilla. Vaikutus on kininiä heikompi. Salisini erittyy virtsassa osittain muuttumattomana, osittain saligeninina, salisylialdehydinä ja salisylihappona. Saligeninia käytettiin äkillisessä nivelreumatismissa 0,2—0,5—1 gramman annoksina aina kahden tunnin kuluttua, salisylialdehydia taas desinfioivana, antiseptisenä ja virtsaneritystä kiihottavana aineena. Se saa helposti aikaan ruoansulatushäiriöitä ja vaikuttaa suuremmissa annoksissa (5 g) myrkyllisestä
Kansan keskuudessa käytetään pajujen kuorta kaikissa mahdollisissa kuumesairauksissa sekä salvoissa haavain ja ajosten [paise] hoitoon. Pajunlehtiteetä juodaan sisäisissä verenvuodoissa, pitkällisessä vatsakatarrissa ja reumaattisissa sairauksissa. Myrkytystapauksia ei tunneta.
Halavan käytöstä sanoo Lönnrot: »Kuori on avullinen vilutaudissa [malaria]. Otetaan 2, 3-vuotisista haaroista ja annetaan 1, 2 teelusikallista kuivattuna ja pienennettynä joka 3:mas tahi 4:jäs tiima väliaikoina, sittekun ulostusainetta edeltäkäsin on tarpeeksi nautittu. Haivenet tämän ja muiden pajulajien taidetaan koota ja käyttää puumulin asemesta.» Samoin sanoo Lönnrot käytettävän salavan kuorta.
Pajujen kuorta käytetään nahkain parkintaan, halavan lehtiä keltavärjäykseen.
Rohdokseksi kerätään 2- tai 3-vuotisten pajunoksien kuori, joka kuivataan nopeasti.
Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.
