Taxaceae. Marjakuusikasvit.
Taxus baccata L., Marjakuusi. ††
Taxus = Taxos = ikivanha puun nimi, kai kelttiläistä alkuperää; baccata (lat) = marjallinen.
Meillä 1—6 m korkea, tuuhea pensas. Lehdet 10—30 mm pitkät, 2—3 mm leveät, kaksirivisesti sijoittuneet, päältä tumman-, alta vaaleanvihreät, lyhyesti otapäiset. Kaksikotinen. Hedekukat pallonpyöreät; heteet vaaleankeltaiset. Emikukat vihreät. Ruskea siemen mehevän, punaisen siemenvaipan ympäröimä. V. Vain Ahvenanmaalla metsissä. Rauhoitettu. Leveinneisyys: Eurooppa (pohjoisia osia lukuunottamatta), Pohjois-Afrikka, Keski-Aasia, Pohjois-Amerikka.
Myrkyllinen. Marjakuusi on ollut pahassa maineessa myrkyllisyytensä takia. Sen nuorissa versoissa, lehdissä ja siemenissä on taksini-alkaloidia ja nuorissa versoissa lisäksi taksikatini-glykosidia. Punaisessa siemenvaipassa on vain myrkytöntä väriainetta.
Taksini on sangen voimakasta myrkkyä, joka vaikuttaa keskushermostoon lamaannuttavasti ja aiheuttaa kuoleman hengityselinten lamaannuksena. Periferisesti se saa aikaan edelläkäyneen valtimon hidastumisen jälkeen sydänlamaannuksen. Lisäksi aiheuttaa taksini vaikean maha-suolitulehduksen, ja raskauden tilassa olevilla naisilla se voi johtaa keskenmenoon.—Taksikatinin lääkeaineopillisia vaikutuksia ei tunneta.
Marjakuusen aiheuttamissa myrkytystiloissa esiintyy: ylenanto, vatsakivut, koliikki, jano, pyörrytys, silmäteräin laajeneminen ja tajuttomuus. Sitäpaitsi valtimo hidastuu, käy epäsäännölliseksi ja heikoksi, hengitys muuttuu yhä pinnallisemmaksi. Kuolema kohtaa hengityselinten lamaannuksena vaikeissa tapauksissa jo 1 ½—2 tunnin kuluttua, mutta lievemmissä vielä neljänkin tunnin jälkeen.
Myrkytyksille alttiita voivat ennen kaikkea olla lapset, joita punaiset, myrkkysiemeniset marjat houkuttelevat. (Marjoja voi syödä vaarattomasti, jos syljeksii siemenet pois.) Keski-Euroopassa on kotieläimiä, varsinkin hevosia, kuollut taksinimyrkytyksiin.
Myrkytyksen hoidossa toimitetaan mahahuuhtelu ja annetaan ulostusainetta ja eläinhiiltä sekä virkistysaineita sydäntä ja hengitystä varten. Varmaa vastakeinoa ei tunneta.
Lääketieteellistä käyttöä ei marjakuusella ole.
Kansan keskuudessa on marjakuusta käytetty keitteinä sikiönlähdetykseen ja sen lehtiteetä anginassa, kuristustaudissa ja matoja vastaan usein ikävin seurauksin.
Kuolemanjumalille pyhitettynä on sitä käytetty jo vanhoilta ajoilta murhiin ja itsemurhiin.
Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.
