Fumaria officinalis L., Rohtoemäkki. †

Fumaria media Lois., Fumaria Sturmii Opitz.
Fumaria < fumus (lat) = savu (kasvin harmahtava väri); officinalis < officina (lat) = apteekki.

Yksivuotinen, 15—30 sm korkea, hento, harmaanvihreä rikkaruoho. Lehdet toistamiseen liuskaiset. Kukkien suojuslehdet kaivomaiset, suikeat. Kukat pienet, punaiset, tummakärkiset, tertuissa. Verholehtiä 2, puikeita, hammaslaitaisia. Teriö 7—9 mm pitkä. Hetiö diadelfinen, 6V heteinen. Pähkylä pituuttaan leveämpi, lanttopäinen. VI—VIII. Viljelysmailla Etelä- ja Keski-Suomessa; yleinen. Levinneisyys: Eurooppa.

Rohtoemäkin versossa on fumarinia (= protopini), fumarinihappoa (kryptopinin läheinen aine) sekä erästä lähemmin selvittämätöntä karvasainetta ja hartsia. Fumarinin (= protopinin) on eläinkokeissa huomattu vaikuttavan ensin verenpaineen kohoamisen, sitten sen alenemisen suonia liikuttavan (vasomotoorisen) keskuksen ja sydämen vahingoittumisen takia sekä kuoleman hengityselinten lamaannukseen. Myrkytystapauksia ei tunneta.

Vaikka kasvin lajinimi officinalis viittaakin lääketieteelliseen käyttöön, ei kasvia kuitenkaan enää käytetä lääketieteessä. Ennen on sen versoa, Herba fumariae, käytetty virtsaneritystä kiihottavana aineena, ulostusaineena ja ihotaudeissa.

Kansan keskuudessa on rohtoemäkkiä käytetty pitkälliseen ummetukseen, karvasaineena, vahvistavana, hiostavana, liottavana, vertapuhdistavana ja silmiä vahvistavana lääkkeenä sekä suolinkaisia vastaan. Jatketun, rohtoemäkistä valmistetun keiteveden juonnin sanotaan vaikuttavan parantavasti pitkällisessä rohtumassa [ihottuma]. Lönnrot sanoo kasvia sokerin kanssa keitettynä tai teenä hyväksi perna- ja vesitaudissa [nestekertymä], keripukissa sekä vatsan heikkoudessa, ja kasvin mehua 1—2 lusikan annoksin maidossa otettuna vaikuttavaksi keltataudissa, maksataudissa ja erilaisissa ihotaudeissa.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.