Urticaceae. Nokkoskasvit.

Urtica dioeca L., Viholainen.

Urtica kenties sanasta urere (lat) = polttaa; dioeca sanoista di (kr) = kaksi ja oikia (kr) = talo, koti.

Monivuotinen. Haaraisesta juurakosta ja sen rönsyistä kohoavat ontot, 4-kulmaiset varret 50—100 sm korkuisina. Korvakkeelliset lehdet ristikkäin vastakkaiset, herttamaiset, isohampaiset. Kukat pienet, kaksikotiset, lehtiruoteja pitemmissä tertuissa. Lehdissä ja varressa poltinkarvoja, joiden sisässä myrkyllistä nestettä. VII, VIII. Yleinen rikkaruoho koko maassa. Levinneisyys: Eurooppa.

Vähäisimmästäkin kosketuksesta katkeaa terävän, piiseinäisen poltinkarvan päässä oleva nuppi, ja karva tunkeutuu ihoon myrkkyineen, jonka vaikuttavaa erikoisainetta ei lähemmin tunneta. Sen ohella on myrkyssä muurahaishappoa ja erästä fermenttiä.

Vielä viime vuosisataan saakka käytettiin lääketieteessä tuoreita viholaisia, Herba urtica e, n. s. »urtikatioihin» eli ihon piiskaamiseen reumatismin vaivaamilta kohdilta, muka vaivan poistamiseksi.

Kansan keskuudessa on viholaisella ollut suuri merkitys sekä sisällisenä että ulkonaisena lääkkeenä. Siitä puserrettua mehua käytetään verivirtsaisuudessa, lehti- ja siemenkeitettä kaikenlaisissa verenvuodoissa, pitkällisessä keuhkoputkikatarrissa ja pitkällisessä rohtumassa [ihottuma]. Viholaisteellä on myös maine, että se kykenee huomattavasti kohottamaan imettäväin äitien maidoneritystä. Ulkonaisesti käytetään viholaista kurlausvetenä, haava- ja ajoskääreissä [paise] sekä nokkoshiusvetenä, joka on valmistettu liottamalla viholaisia alkoholissa ja sekoittamalla tähän sitten perunpalsamia ja hyvänhajuisia öljyjä tai tislaamalla viholaisia vesihöyryllä. Lönnrot antaa viholaisen käytöstä seuraavat tiedot: »Puserrettu mehu hyvä kerpukkiin, keuhkotautiin, verijuoksuihin j.n.e. 1, 2 ruokalusikallista päivässä. Niihin käytetään myös keitevettä juurista ja juodaan pari lasillista päivässä. Siemenistä saadaan hyvää matolääkettä.»

»Lisää maitoa lypsylehmissä. Sovelias ja terveellinen keväällä lehtikaaliksi. Varret taidetaan hoitaa kuin pellava kehräyksiin.»

Urtica urens L., Polttiainen, rautanokkonen.

Polttiainen on lääkearvoltaan edellisen kaltainen.

Kummankin Urtica-lajin nuorista lehdistä voidaan valmistaa muhennosta ja keittoa aivan samoin kuin pinaatista, kuten keittokirjoissa neuvotaan.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.