Sorbus aucuparia L., Pihlaja.

Pirus aucuparia Gaertn.

Pihlajassa on amygdalinia kuoressa, nuorissa versoissa, lehdissä ja silmuissa, mutta enimmin siemenissä. Marjamaisissa epähedelmissä on hedelmähappojen ja sokerien ohella myös parkkiaineita ja erästä ärsyttävää, sorbinihappopitoista eetteristä öljyä; sorbinihappoa on vain 0,04 %, sinihappoa vain 7 mg 2000 marjan siemenissä.

Marjoja on käytetty kansanomaisissa lääkityksissä: virtsapakotuksessa ja kivitaudissa [esim. sappi- tai munuaiskiviä] virtsaneritystä kiihottamaan sekä lievässä suolikatarrissa. Lönnrotin mukaan nautitaan tällöin 10 tai useampia marjoja kerrallaan kahdesti päivässä pitemmän ajan kuluessa. Marjoista valmistettua juoksevaa ekstraktia on suositeltu ulostusaineeksi 20 tipan annoksina kolmasti päivässä.

Raakain pihlajanmarjain nauttimisesta on tiedossa erään lapsen kuolema.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.