K. Th. Hällström, 1898: Tuloja Vähävaraisille.
Scanned version copyright © 2006–2024 Henriette Kress.
Katso myös teosta "Neuwoja lääkekaswien kokoojille", K. Th. Hällström, 1898.
Ohjeita lääkekasvien kokoojille Suomessa.
Hinta 1 m. 50 p.
Liite Koti- ja Yhteiskunta-lehteen.
Usein kuulee valitettavan maamme köyhyyttä, ja kuitenkin piilee sen metsissä ja kedoilla aarteita, jotka unhotettuina mätänevät tuottamatta kenellekään hyötyä. Syynä tällaiseen tuhlaukseen on monesti välinpitämättömyys, mutta yhtä usein ymmärtämättömyys. On ihmisiä, jotka eivät tahdo ryhtyä semmoiseen työhön, josta eivät luule saavansa runsaita tuloja, toiset taas eivät tiedä miten milloinkin menetellä. Mainittakoon tässä vaan lääkekasvien. kokoominen, joka tähän asti on melkein kokonaan laiminlyöty.
Kuten tiedetään, käytetään usein maamme kasvia tai niiden osia lääkkeinä. Mutta sen sijaan, että näitä koottaisiin omassa maassa, tuodaan ne melkein poikkeuksetta ulkomailta, vaikka on täydellisesti todistettu, että kasvien höystemaku lisääntyy pohjoiseen päin, jonka tähden pohjoisia lääkekasveja tässä suhteessa pidetään parhaimpina. Eipä moni ottaisi uskoakseen, jos kuulisi kerrottavan, että vuosittain tuodaan maahamme suuret määrät semmoisia apteekissa tarvittavia aineita, kuin esim. kuivatuita mustikoita ja vattuja, häränjyviä, voikukan juuria, pajahtimen kuoria, muita vähemmin käytettyjä kasvi-aineksia mainitsematta. Tätä ei laisinkaan sovi ihmetellä niin kauan kuin asiat ovat nykyisellä kannalla. Maaseutu-apteekkeihin siellä täällä kyllä ostetaan lääkekasveja, mutta tavallisesti vähän. ja kun useimmiten ei tiedetä, missä suurempia määriä ostettaisiin, niin ei ketään juuri haluta ruveta enempää keräämään, kuin minkä paikkakunnallaan saapi myydyksi. Maaseudulla apteekkarit tavallisesti itse kuivaavat tarvittavat kasvit, heillä kun siihen kyllin on tilaa. Kaupunki-apteekkareilla sitä vastoin ei ole niin paljon tilaa käytettävänä, jonka vuoksi heidän täytyy ostaa kasvit valmiiksi kuivattuina.
Mutta usein tapahtuu, että kaupaksi tarjotut kasvit ovat huonosti kuivatut, jota paitsi joukkoon on ymmärtämättömyydestä sekotettu aivan hyödyttömiäkin kasveja. Kun näin ollen myyjä saa kääntyä tavaroineen takaisin, niin tämä ei juuri kehota häntä ryhtymään samaan työhön uudestaan. Pääsyy, miksi lääkkeiksi kelpaavia kasveja maassamme vielä niin vähän on ruvettu keräämään, on varmaankin se, että kerääjillä ei ole ollut selvää käsitystä siitä, miten heidän on menetteleminen kerätessään, mitä kerätä, miten kuivata ja säilyttää ja vielä vähemmin heillä on käsitystä keräämiensä kasvien todellisesta arvosta.
Tähän tulee vielä lisäksi se, että eri henkilöiltä vähittäin ostettaessa ei voida maksaa niin hyvää hintaa, kuin maksetaan niille, joilla on tarjottavana suurempi määrä samalla tavoin valmistettua tavaraa.
Yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi ja jotta jossakin määrin saataisiin poistetuksi tietämättömyys, miten lääkekasveja kerätessä ja kuivatessa on meneteltävä, annetaan tässä halullisille kerääjille lyhykäisiä neuvoja niin hyvin siitä, miten kasveja tai kasvin osia on kerättävä, kuin myös miten ne ovat kuivattavat ja säilytettävät siksi, kunnes ne myydään apteekkiin. -- Parhaimmat tulokset lienevät saavutettavissa siten, että asiata harrastavat henkilöt, kukin paikkakunnallaan, antavat neuvoja kerääjille, ostavat sen, mitä kesän aikana on kerätty ja myyvät sitte vuorostaan ostamansa kasvit apteekkeihin.
Juuret ovat kerättävät silloin, kuin ne ovat voimakkaimmat ja mehevimmät, joko syksyllä, kun kasvin varsi on surkastunut, tai keväällä, ennenkuin silmukat ovat puhjenneet. Juuria ei saa huuhtoa vedessä, ne ovat ainoastaan puhdistettavat mullasta ja liasta, jonka jälkeen ne kuivataan. Kuivattua lähtevät viimeiset mullat pois juuria karistelemalla.
Kuoret ovat kerättävät keväällä siiheen aikaan, jolloin pensaassa tai puussa on jälttää, s. o. ennen kuin silmukat ovat puhjenneet. Silloin irtautuu kuori helpommin ja silloin siinä on eniten lääkkeinä vaikuttavia aineita.
Yrtit ja lehdet kootaan keväällä tai alkukesästä vähää ennen kukkimista tai juuri sen alussa.
Kukat otetaan heti terälehtien puhjettua.
Marjat ja siemenet kerätään vasta täysin kypsinä ja kaupitellaan kuten edellisetkin vasta täydellisesti kuivattuina.
Yrtit, lehdet ja kukat ovat koottavat kauniilla ja kuivalla säällä, siihen aikaan vuorokaudesta, jolloin ne eivät ole kasteesta tai sateesta kosteita. Sillä kosteina ne hyvin helposti mustuvat ja homehtuvat, eivätkä tietysti enää kelpaa aijottuun tarkoitukseensa. Samoin on tarkasti huolta pidettävä siitä, että kaikki yllämainitut kasvin osat ovat hyönteisistä ja madoista tarkoin puhdistetut. Madon syömiä kasvin osia ei pidä ollenkaan ottaa.
Kerätessä pideltäköön kasvia niin varovasti kuin suinkin, niin ett'ei esim. muutaman lehden tai kukan tähden nyitä kasvia juurineen päivineen maasta. Jos säälimättömästi menetellään, häviävät kasvit pian sukupuuttoon. Kukat, lehdet y. m. erotettakoot terävällä veitsellä tai saksilla.
Kasvien tai kasvin osien kuivaamisesta on tarkka huoli pidettävä. Sillä kuta huolellisemmin niitä kuivataan, sitä kauniimmaksi ne tulevat, sitä paremmin ovat vaikuttavat ainekset niissä säilyneet. ja samalla voidaan niistä myös maksaa parempi hinta. -- Kotiin tultua ovat kerätyt ainekset viipymättä levitettävät puhtaalle paperille, vaatteelle tai lattialle ohuiin kerroksiin kuivamaan, ilmakkaalle siimespaikalle, ei auringon valoon. Kauniimmatkin ja parhaimmat lehdet ja kukat voivat kokonaan turmeltua, jos niitä kuivataan auringon valossa. Ne kellastuvat ja menettävät osaksi lääkitsevän voimansa. Kuivatessa täytyy niitä silloin tällöin kohennella eli käännellä, jotta ne kuivuisivat tasaisemmin. -- Täysin kuivattuina ovat ne säilytettävät auringon valolta ja kosteudelta suljetuissa tynnyreissä tai laatikoissa, kukin laji erikseen. -- Useimmat tässä mainitut lääkekasvit menettävät verrattain pian voimansa; kaupaksi tarjottavia aineksia siis ei sovi vuodesta vuoteen säilyttää.
Juuria.
Artemisia vulgaris (Maruna, Pujo, Gråbo). Juuren paksuin osa leikataan pois, ainoastaan hienommat ja paksummat lisäjuuret otetaan. Maksetaan 45 p. kilolta.
Lappa tomentosa ja minor (Takiainen, Kardborre). Koko pääjuuri otetaan. Jos se on sormen paksuinen tai paksumpi, halaistaan se pitkin pituuttaan kahteen tai useampaan osaan. Maks. 6o p. kilo.
Taraxacum officinale (Voikukka, Smörblomma, Lejontand). Koko juuri. Maks. 60 p. kilo.
Potentilla tormentilla (Rätvänä, Blodrot). Koko juuri. Maks. 55 p. kilo.
Aspidium filix mas (Alvejuuri, Träjon). Tästä otetaan juuri ja lehtien alin osa. On kerättävä syyskuussa tai alussa lokakuuta. Terveenä ja vasta poimittuna on juuri sisältä vaalean vihreä. Lakastuneet, ruskeat tai muun väriset juuret heitetään pois. Maks. 1 m. kilo.
Kuoria.
Rhamnus frangula (Paatsama, Pajatin, Brakved, Frangula). Nuorempien runkojen tai sormen paksuisten, sileäin oksien kuori otetaan ennen kukkimista. Maks. 40 p. kilo.
Lehtiä.
Arctostaphylos uva ursi (Sijanmarja, Mjölon). Lehdet pysyvät koko vuoden viheriöinä, vaan ovat kerättävät alkukesästä. Maks. 40 p. kilo.
Menyanthes trifoliata (Radake, Raate, Vattenklöfver). Otetaan ennen kukkimista tai kukkiessa siten, että pieni palanen lehtiruotia tulee mukaan. Lehdet lakastuvat pian, jonka vuoksi ne ovat niin pian kuin mahdollista levitettävät kuivamaan korkeintaan 3-4 kerrosta päällekkäin. Maks. 60 p. kilo.
Yrttejä.
Artemisia absinthium (Mali, Malört). Täydessä kukassa ollessaan katkaistaan hienoimmat oksat kukkineen lehtineen 8-10 senttimetrin pituudelta. Maks. 45 p. kilo.
Cerefolium silvestre (Koiranputki, Hundfloka). Samoin kuin edellisestä, lehdet ja hienoimmmat lehtiruodit. Maks.75 p. kilo.
Viola tricolor (Orvokki, Styfmorsblomma). Kerätään kasvin kukkiessa. Melkein koko kasvi otetaan. Maks. 75 p. kilo.
Ledum palustre (Suokanerva, Suopursu, Getpors, Sqvattram). Kerätään kukkien nupulla ollessa. Kasvista otetaan nuput ja 8-10 sentimetriä vartta. Kuivattava ja säilytettävä väkevän hajunsa vuoksi muista erillään. Maks. 30 p. kilo.
Eqvisetum arvense (Karva-korte, Åkerfräken). Vihreät, haaraiset varret kerätään kesän alkupuolella. Maks. 45 p. kilo.
Kukkia.
Matricaria chamomilla (Saunakukka, Juhanneksen kukka, Kamillblomma). Kukkien mukana saa ottaa aivan vähäsen kukanvartta., Maks. 2 m. kilo. Pihamailla tavallinen saunakukka ilman valkoisia laitakukkia ei kelpaa.
Achillaea millefolium (Sijankärsä, Pellon vanha, Backhumla). Samoin kuin edell. Kasvin vartta ei saa ottaa mukaan.
Marjoja ja siemeniä.
Carum carvi (Kumina, Kummin). Siemenet ovat otettavat aivan kypsinä, kuivina ja puhtaina. Maks. 60 p. kilo.
Juniperus communis (Kataja, En). Katajan marjojen täytyy olla aivan kypsiä, tumman sinisiä ja puhtaita. Kuivaneita, turmeltuneita tai muun värisiä ei saa ottaa. Maks. 25 p. kilo.
Daphne mezereum (Näsiä, Tibast, Källarhals). Kypsinä. Maks. 2 m. kilo. (Hyvin myrkyllinen.)
Myrtillus nigra (Mustikka, Blåbär). Otettavat täysin kypsinä. Maks. (kuivina) 1 m. kilo.
Rubus idaeus (Vattu, Vaarain, Hallon). Samoin kuin edell. Maks. (kuivina) 1:50 p. kilo.
Claviceps purpurea (Häränjyvä, Torajyvä, Mjöldryga). Nämä ovat kerättävät ennen puimista. Koska ne ovat terveydelle hyvinkin vahingollisia, ovat ne joka tapauksessa erotettavat elosta. -- Liiaksi kasvaneet, haljennneet, kuivuneet ja ruskeat ovat hävitettävät (poltettavat). Apteekkeihin kelpaavien tulee olla kokonaisia ja täyteläitä sekä sisältä punaisen sinertäviä. Maks. 2 m. kilo.
Lycopodium clavatum (Lieko, Harakan varpaat, Mattlummer). Kerätään sitten kun tähät ovat kellastuneet, levitetään sileälle paperille auringon paisteeseen, jolloin itiöpesäkkeet aukenevat ja itiöt irtautuvat ja karisevat paperille. Näin saatu hieno pulveri, "kärpäsen ruuti", "nihti", on puhdistettava sihdillä. Maks. 2:50 kilo.
Ylläolevassa luettelossa mainittuja lääkekasveja ostaa:
Osakeyhtiö Helsingin Apteekkarien Rohdosvarasto
Aleksanterinkatu 11.
